Uusi harjoituskausi alkoi osaltani 5 viikkoa sitten. Aloitin harjoituskauden vähän myöhemmin kuin normaalisti, koska loppukeväällä hyödynsin lumiolosuhteita pohjoisessa mahdollisimman pitkään. Osittain päädyin tähän ratkaisuun siksi, koska korona-tilanteen takia ei ollut varmuutta, milloin jälleen pääsee ulkomaille leirittämään.
Ennustuksemme osui oikeaan ja kauden eka leiri piti siirtää Suomen lumille Kilpisjärvelle, koska Norjan Sognefjellettiin ei vielä toukokuun lopulla ollut asiaa. En ollut aiemmin käynyt Kilpisjärvellä, mutta tarinoita olin kuullut; kuoppaisesta tiestä perille, jäihin tippumisista, hiljaisuudesta, pitkistä kävelyistä ladulle jne. Kaikki nämä hiljaisuutta lukuun ottamatta sain osoittaa vääräksi. Olin toki onnekas runsaslumisesta talvesta, joka näkyi lumen määrässä, ja uudesta asfaltista, jolla oli miellyttävä tehdä rullatreenejä iltapäivisin.
Parina päivänä saimme nauttia hankikeleistä. Siinä mielessä olimme viikkoa liian myöhään, koska edellisellä viikolla siellä oli ollut vielä yöpakkasia joka päivä. Yöpakkaspäivinä hangilla olisi voinut hiihtää koko ajan. Kelkkaurat olivat silti hyviä hiihtää myös, mutta täydellinen Kilpparin haltuunotto jäi tällä erää suorittamatta. Lisäksi tietysti naapurimaiden rajoilla piti olla tarkkana, ettei tee korona-ajan kiellettyjä rajanylityksiä!
Kuva 1. Kilpisjärven leirillä hiihtoa kertyi suunnitellusti, ja suurin osa lenkeistä tehtiin vapaalla hiihtotavalla.
Leirin painotus oli määräharjoittelussa
Ennen leiriä olimme suunnitelleet yhtenä päivänä käyvämme Haltilla, mutta lämpimän ilman takia sinne ei enää uskaltanut lähteä. Teimme leirillä 7 hiihtolenkkiä, joista 5 vapaalla. Perinteistä pääsimme hiihtämään, kun Vuorelan Markus ja Koiviston Petri kävi vetämässä meille kelkalla perinteisen uran. Iso kiitos siitä! Seitsemän päivän aikana hiihtoa tuli 22,5 tuntia ja kokonaisharjoittelu kasvoi 34 tuntiin. Leiriviikko meni vauhdilla, koska maisemat olivat mielettömät ja seura oli huippua! Mulla oli siis treenikaverina (virallisena somekuvaajana, koska Haaviston kuvista jää aina päät pois! 😀 ) seurakaverini Katariina Lonka, joka jaksoi valittamatta seurata perässä ja välillä jopa vedätti meikäläistä!
Kuva 2. Yksin ei tarvinnut treenata Kilpisjärvellä, kun tiimikaveri Katariina oli treenikaverina, ihan best!
Kilpisjärven leiri oli mielestäni onnistunut. Hienointa siellä oli se rauha ja seesteisyys. Vaikka harjoittelimme paljon ja teimme ruoat itse, silti tuntui että aikaa jäi palautumiseen ja päiväuniin. Aurinko ei enää laskenut niillä leveysasteilla, joten se valon määrä oli käsittämätön. Ilman aurinkorasvaa ei olisi pärjännyt tuntureilla, saati ilman laseja. Yöksikin piti laittaa silmälaput, koska valoa tosiaan riitti.
Leirin aikana näki, kuinka lumi lähti sulamaan lämpimän ilmamassan myötä. Leirin alussa lumensyvyyden kerrottiin olevan 90cm, kun lähtiessä luki lunta olevan enää reilut 40cm. Pieni jännitys oli meilläkin viikon aikana, kuinka Lapin tulvat etenevät, pääsemmekö vielä ajamalla kotiin, vai pitäneekö paatti vuokrata kotimatkaa varten. Vielä eivät meidän aikana tiet olleet poikki, mutta viikko sen jälkeen ei olisi enää ollutkaan asiaa ajella pois, kun tulvavedet olivat nousseet tielle Kaaresuvannon kohdalla.
Kotiin ajelimme lauantaina ja seuraavan viikon tiistain ja keskiviikon vietin Kihun testeissä. En odottanut itseltäni kovinkaan kummoisia tuloksia, koska palautuminen leiristä oli pahasti kesken. Sain kuin ihmeen kaupalla testit vietyä läpi ihan ok, mutta sen jälkeinen harjoittelu on ollut aika rikkonaista ja vaikeaa. Lopulta perjantaina, reilun viikon huonon tahkoamisen jälkeen, oli pakko antaa aikaa levolle ja jouduin nyt viikonlopuksi ottamaan pari extra lepopäivää.
Kuva 3. KIHU:n testit olivat vuorossa heti Kilpisjärven leirin jälkeen, joten kropassa oli melkoisesti harjoituskuormaa alla. Samat kaksipäiväiset testit toistetaan 2-3 kertaa vuodessa. Testiä valvoo kuvassa KiHU:n Jussi Mikkola. (Kuva: Touho Häkkinen)
Ihminen on ihminen eikä kone
Tässä tuli jälleen todistettua, että ihminen on ihminen eikä kone, ja palautumiselle on annettava oma aikansa, etenkin mitä vanhemmaksi sitä tulee. Stressi vaikuttaa palautumiseen ja sitä on edellisen reilun viikon aikana ollut normaalia enemmän. Koiraltani leikattiin nisäkasvaimia KIHU:n testien aikaan. Stressasin jo pelkkää leikkausta, saati sitten haavan hoitamista. Heräsin jokaiseen pieneenkin äännähdykseen, joten palautuminen sen myötä kärsi, kun yöt jäivät rikkonaisiksi.
Tässä tuli taas samalla muistuteltua itselle, että ihminen on kokonaisuus, eikä keho tiedä mistä sitä stressiä itsellensä aiheuttaa; onko se harjoittelu, työt, matkustaminen, lyhyet yöunet yms. Siksi on tärkeä muistaa kuunnella kehoaan, eikä aiheuttaa liikaa eri stressitekijöitä samanaikaisesti! Nyt osasin vetää stopin harjoittelusta, ennen kuin tuli loukkaantumista tai sairastumista.
Levon kautta hymy taas naamalle
Nyt, parin lepopäivän jälkeen, odotan jo innolla alkavaa harjoitusviikkoa! Tällaista intoa ei naamallani ollutkaan viimeiseen viikkoon nähtävissä. En edelleenkään tykkää harjoitella lämpimissä keleissä, mutta onneksi nyt kotona asuntoa viilentää Lämpöykkösten ilmalämpöpumppu!
Alla vielä tunnelmia Kilpisjärveltä kuvien muodossa…
